EmmiKurkela

Mitä opimme Esperi-tapauksesta?

 

On ollut tuskaista seurata viimeaikaista uutisointia ja keskustelua vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Ongelmat tuskin liittyvät pelkästään vanhustenhoitoon, vaan käsillä lienee suurempi ongelma yleensäkin tehostetun palveluasumisen piirissä, joka koskee niin vanhuksia, vammaisia kuin mielenterveys- ja päihdekuntoutujiakin. Moni meistä on jo vuosia tiennyt, että tilanne on paikoin jopa hälyttävä. Moni ongelma näyttää kulminoituvan lopulta muutamaan olennaiseen asiaan: kustannuksiin, valvontaan ja työvoiman saatavuuteen.

 

Helpoin ja älyllisesti epärehellisin keino on syyttää huonosta hoivasta tehostetun palveluasumisen yksityistämistä. Terveyspalvelubisnes voidaan helposti nähdä moraalittomana toimijana, jonka toiminnassa tuottotavoitteet on saavutettava keinoja kaihtamatta. Valitettavaa kyllä, osa yksittäisistä toimijoista näyttää näin tekevän; jos kukkaron nyörit ovat tiukalla, säästetään vaikka siitä kaikkein viimeisimmästäkin – turvallisuudesta. Ongelma ei ole kuitenkaan aivan niin yksioikoinen. Ongelmia on ollut laajasti yksityisten firmojen lisäksi myös julkisella sektorilla. Toisekseen yksityisillä firmoilla on yhteiset intressit asiakkaiden ja omaisten kanssa: hyvästä laadusta ja palvelusta maksettaisiin mielellään. Näin markkinat toimivat, eikä terveysbisnes ole siitä poikkeus. Yksikään menestyvä yritys tuskin on tehnyt voittokulkuaan bisneksessä huonolla laadulla ja korkeilla hinnoilla, sillä kuka sellaisesta on valmis maksamaan? Se on fakta, että voiton tekeminen hoivatyöllä on haastavaa, mutta se ei ole mahdotonta myöskään niin, ettei perusturvallisuudesta ja -hoivasta nipistettäisi.

 

Kysymys on ennen kaikkea siitä, millä kilpailutusehdoilla palveluita kilpailutetaan sekä kuinka paljon siihen ollaan valmiita käyttämään rahaa. Lisäksi on varmistettava, että suht matalapalkkaisella alalla työskentelevien lähihoitajien on mielekästä vastaanottaa työtä: ostovoiman on oltava korkeampi ja työn on oltava sellaista, että siitä pystyy kohtuudella suoriutumaan. Harvempi haluaa olla hoivatyössä, jossa ei jää tarpeeksi aikaa itse hoivatyölle. Ostovoima taas on turvattava kokonaisvaltaisella verouudistuksella, jossa verotuksen painopistettä on siirrettävä pois työn (eli hyvinvoinnin) verottamisesta enemmän kulutuksen ja haittojen verottamiseen. Tällöin palkasta käteen jäävä osuus on suurempi, vaikka palkka pysyisikin samana.

 

Vaikka uutisoinnissa (ja siitä seuranneessa keskustelussa) mielellään osoitetaan syyttävä sormi yksityisten firmojen moraalittomuuteen ja rahan ahneuteen, vika on syvemmällä. Laissa on säädetty kunnan vastuu tehostetun palveluasumisen takaamiseen sitä tarvitseville. Loppukädessä vastuu palveluiden riittävyydestä ja laadusta on siis kunnilla, riippumatta siitä kuka palvelun tuottaa. Kunnalla on siis vastuu ostamiensa palveluiden laadun valvonnasta, jotta tehdyissä sopimuksissa pysyttäisiin. On myös kysyttävä, miten riittävät palvelut tuotetaan, jos kilpailutukseen luodut kilpailuehdot eivät ole kattavat. Harvemmalla yrityksellä on resursseja tuottaa palveluita, jotka ovat kustannuksiltaan suuremmat kuin mistä heille maksetaan.

 

Kun ajatusketju viedään loppuun asti, tulemme kohtaamaan asian, joka on käsillä monessa muussakin yhteiskunnan palvelussa. Mihin verovaroja laitetaan, ja minkä suuruisina? Hoivatyö on tärkeää työtä, ja siihen satsaaminen on arvokysymys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Blogistille onnittelut. Yksi niistä tavattoman harvoista tämän asian ympärillä esitetyistä asiallisista ja analyyttisistä puheenvuoroista.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Kiitos! Tämä palaute lämmittää mieltä.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

On myös julkisessa vanhustenhoidossa varmaankin puutteensa yhtä lailla kuin yksityisessäkin. Ne eivät ole ratkaiseva ongelmtekijä. Pahinta on voiton tavoittelu. Pienillä yksityisillä toimijoilla se ei välttämättä näy kovin räikeänä. Isot kansainväliset toimijat sen sijaan ovat ongelmallisia. Heille asian ydin on voitto; korko sijoitetulle pääomalle eikä mikään muu. Tästä on seurauksena se härski toiminta, jota on nähty. Sote tulee tuottamaan samoja epäkohtia. Valtion rahojen rajallisuus ajaa maakunnat ummistamaan silmänsä.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Ainakin Tampereella perusterveudenhoidossa lääkärille voi joutua jonottamaan lähes 2 kuukautta ja erikoislääkärille pääsy voidaan evätä jopa 10 vuodeksi.

Ihan perusasioita kuten verenpaineen ja verensokerin mittauksia ei koeta tarpelliseksi useammin kuin kerran 5-10 vuodessa.

Mutta kun Suomi on maailman paras ja kustannustehokkain terveudenhuollossa, ja erimieltä oleva on "kaikesta valittaja".

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Yksityisellä yrityksellä ja kunnalla on periaatteessa vain yksi ero palveluntuottajana. Kunta ei ota voittoa ja on siksi periaatteessa halvempi. Muut asiat kuten laatu, tehokkuus yms voidaan molemmissa tehdä hyvin tai huonosti riippuen kyvykkyydestä ja tahdosta.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Sille on syynsä, miksi palveluita on yksityistetty. Lähtökohtaisesti intressit voivat olla yhteneväiset sekä palvelun ostajalle että tuottajalle: laadukasta palvelua matalilla kustannuksilla. Yksityisellä sektorilla on taloudellinen intressi tuottaa hinta-laatu -suhteeltaan mahdollisimman parasta palvelua. Tällainen taloudellinen intressi puuttuu julkiselta sektorilta. Vaikka intressi onkin tuottaa myös voittoa, se ei välttämättä ole ongelma, kunhan sitä a) tehdään yrityksessä vastuullisesti ja b) palvelunlaatua valvotaan tehokkaasti.

Minun mielestäni kyseessä ei ole lainkaan vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen tuottajan väliltä. Kunhan kilpailutusehdot ovat kohdillaan ja valvonta pelaa, yksityinen palveluntuottaja voi olla tehokkaampi ja hinta-laatu suhteltaan parempi julkiseen tuottajaan verrattuna.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Ei kai kyseessä olekaan vastakkainasettelu yksityinen - julkinen. Periaatteessa ja paperilla asiat on juuri noin, kuten kirjoitat. Se vain on ikävä, että ihminen en on ahne. Ahneus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä suuremmista rahoista = voitoista on kyse. Olet kai kuullut epäihimillesestä riistosta ja luonnon ryöstöstä, jota erityisesti kansainväliset suursijoittajat ja yritykset harjoittavat. Siitähän tässäkin on kysymys, sama kuvio.

On tekopyhää syyttää valvonnan puutetta, silloin kun toimijalta ei löydy edes alkeellisinta inhimillisyyttä, jonka meitä kaikkia pitäisi ohjata joka tapauksessa. Esimerkit ovat aika karmeita. Julkisella sektorilla ei ole tätä ahneus-näkökulmaa. Jos toiminta on vähän tehotonta niin entäs sitten. Riisto ei kuulu julkiseen toimintaan. Mieluummiin vähän tehotonta kuin epäinhimillistä.

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Emmi, Nyt et mitenkään perustele väitteitäsi. Voitto on ylimääräinen kustannuserä! Tämän tavoittelu ajaa kohti huonoa laatua alimitoitettuja resursseja. Valvonta maksaa lisää. Yksityistämisen syy on ideologinen. Infrapalveluissa markinamekanismi johtaa ongelmiin.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #9

Voiton tavoittelu ajaa kyllä useampia olemaan markkinoilla muita parempia. Huonoille tuotteille kun ei ole asiakkaita. Ongelma tulee siitä että kunnanvaltuutetut istuvat rahasäkin päällä, ei palvelua käyttävä asiakas. Valtuutetulle laadulla ei välttämättä ole merkitystä.

Pitäisikö pikemminkin siis sanoa että demokratia on se ongelma.

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti Vastaus kommenttiin #11

Esperin kohdalla näimme selkeästi kuinka huonolla tuotteella oli asiakkaita. Olettamaasi täydellistä markkinaa ei ole olemassa. On irvokasta olettaa, että vanhus ja veroparatiisiyhtiöstä toimisivat tasavertaisina markkinoilla.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #12

Eivät usein toimisikaan, vaan huonokuntoinen vanhus tarvitsee edunvalvontaa oli palveluiden tuottaja kuka hyvänsä. Nyt he eivät voi toimia vaikka vanhuksen pääkoppa olisikin täysissä voimissa, sillä päätöksen hoidosta tekee kunta.

Huomattava parannus nykytilanteeseen kuitenkin olisi se, että kunta jakaa palvelusetelit kaikille ja viranomainen valvoo tuottajien laatua. Julkisen sektorin oma tuotanto on vain niin ylihintaista että sen varaan systeemiä ei voi laskea kun rahat ovat tiukilla jo nyt. Asiakkaiden mahdollisuus lähteä kävelemään on ylivoimaisesti tehokkain tae laadulle.

Ja lisäksi julkinen tuottaja on tässä äärimmäinen veroparasiitti. Vaikka se on paljon kalliimpaa, se ei maksa senttiäkään veroja.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Moni ongelma näyttää kulminoituvan lopulta muutamaan olennaiseen asiaan: kustannuksiin, valvontaan ja työvoiman saatavuuteen"

Joo vai onko jotain omaa ideologista näkemystä vahvempaa tuon takana?

Kustannuksien suhteen ei voi olla ongelmaa voittojen keskellä eli ongelma on palvelun järjestäjässä.

Omavalvonta petti eli ongelma on palvelun järjestäjässä.

Työvoimaa on saatavilla kokoajan eli ongelma on palvelun järjestäjässä.

Kerrotko vielä perään miksi tahdot ulkoistaa ongelman jollekin muulle taholle kuin sille jonka tiloissa ongelmia on?

Toimituksen poiminnat