EmmiKurkela

Ein on oltava aina ei – myös juridisesti

Voin kritisoida mediaa sen arvovalinnoista, mitä se päättää julkaista, ja mitä jättää julkaisematta. Voin kritisoida sinua tai minua siitä, mihin käytän sekä aikaani että mielenkiintoani, ja mihin jätän käyttämättä. Voin kritisoida koko yhteiskuntaa, ja siinä eläviä ihmisiä yhteiskuntavastuusta tai pikemminkin yhteiskuntavastuuden puutteesta. Mutta en tee sitä nyt, sillä ymmärrän, että moni ongelma yhteiskunnassa on näkymätön niin kauan kuin olet itse sen keskiössä: oikeusvaltion oikeusjärjestelmässä, joka ei anna oikeutta.

 

On naiivia ajatella, että kyllä oikeus toteutuu, sillä niin ei todella aina käy. Meidän oikeusvaltiojärjestelmämme on luotu oikeusvaltioperiaatteiden varaan, jotka pohjaavat ihmisoikeuksille, ja väitän että se on yksi maailman parhaista. Lähtökohtaisesti jokaista oikeushenkilöä kohdellaan samoista lähtökohdista taustoistaan tai asemastaan riippumatta. Oikeus ei silti aina toteudu, ja se on surullista. Jotkut meistä joutuvat kantamaan taakkaa sisällään, josta muut kanssaeläjät eivät tiedä, ja hyväksymään sellaisenkin lopputuloksen, ettei koskaan saanut kokemalleen vääryydelle oikeutta. Aina uhrin ääni ei kanna edes oikeussaliin asti.

 

Mitä on raiskaus? Se on voimakas termi, johon liittyy paljon erilaisia tunnelatauksia. Kuka tahansa meistä selittäisi sitä väkisin tehdyksi seksuaaliseksi teoksi ilman vastapuolen lupaa. Juridisesti se ei ole aivan näin yksinkertaista. Nykyinen raiskauslainsäädäntö lähtee siitä, että siihen on liityttävä myös 1) väkivaltaa tai sen uhkaa, taikka 2) tiedottoman tilan hyväksikäyttöä. Pelkästään pakottaminen tai väkisin toisen ottaminen ei siis riitä raiskaustunnusmerkistön täyttymiseen.

 

On vaikea selittää aukottomasti, miksi raiskaus voi joskus tapahtua myös ilman väkivaltaa ja uhrin ollessa tietoinen ympäristöstään eli lähtökohtaisesti kykeneväinen puolustamaan itseään. Monet psykologit ovat selittäneet ihmisten yksilöllisen reagoinnin eroja yllättäviin henkeä ja terveyttä uhkaavin tilanteisiin seuraavasti: siinä missä onnettomuuden sattuessa joku menee paniikkiin, toinen lamaantuu, ja kolmas taas toimii kylmän viileästi ja järjellä. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tutun ihmisen toimesta uhrin ollessa päihtynyt. Tilanne voi olla jo siinä hetkessä niin yllättävä ja järkyttävä, ettei uhri välttämättä osaa puolustaa itseään edellä mainituista syistä. Raiskaus on tapahtunut, mutta juridisesta näkökulmasta ei. Uhrin mieltä painaa syyllisyys ja kannettavana on loppuelämän taakka, mutta oikeusjärjestelmä ei anna oikeutta. Ei edes Suomessa. Sillä jos sanoit vain ei, se ei ollut juridisesti raiskaus.

 

Valtaosa (75%) raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Faktat tietää lähes jokainen. Raiskauksien uhreille on vaikea saada oikeutta, sillä jo raiskauksen tunnusmerkistö harvoin täyttyy, ja lisäksi seksuaalirikosten todistaminen on vaikeaa käytännössä. Vaikka raiskauslainsäädäntöön liittyy ongelmia, seksuaalirikosten uhrien asema on silti toiselta viranomaistaholta parantunut. Pääkaupunkiseudulta löytyy jokaista uhria 24/7 palveleva Seksuaalirikosten uhrien tukikeskus, jossa on vain seksuaalirikosten uhrien auttamiseen erikoistuneet sairaanhoitajat, lääkärit ja psykologit. Seri-tukikeskuksen palveluihin kuuluu mm. laajat lääkäritutkimukset inhimillisellä otteella sekä aidsilta suojaava Hiv-rokote. Seurantajakso on puolen vuoden mittainen, joka pitää sisällään eri ammattilaisten asiantuntijapalveluita. Sinänsä on ihme, ettei Seri-tukikeskuksia ole sijoitettu muualle Suomeen, esimerkiksi jokaiseen sairaanhoitopiiriin, sillä uhreja löytyy muualtakin Suomesta kuin vain pääkaupunkiseudulta.

 

Jotta seksuaalirikoksien uhrit voisivat saada oikeutta, on keskityttävä olennaiseen, eli punnintaan siitä, onko seksuaalinen teko tapahtunut ilman toisen suostumusta vai ei. Ei on aina ei, ja pelkän suostumuksen puutteen tulisi täyttää raiskauksen tunnusmerkistö. Kysymmekö nakkikioskijonossa turpiinsa saaneelta henkilöltä: yrititkö puolustaa itseäsi? Vaikka kysyisimmekin, tekijä tuskin jäisi seuraamuksitta siitä huolimatta, vaikka uhri ei olisi puolustanut itseään mitenkään. Raiskaus on seksuaalista väkivaltaa, mutta juridisesti sen määritelmä on - hämmästyttävää kyllä - edelleen riippuvainen uhrin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

 

Tee palvelus raiskauksien uhreille ja koko yhteiskunnalle, ja allekirjoita kansalaisaloite "Suostumus 2018", sillä joku päivä sinäkin saatat olla yksi niistä, joka huomaa lähipiirissään sen, että tietyissä rikoksissa nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutta harvoin tulee saamaan. Uhri kärsii tapahtuneesta siitä huolimatta, saako hän asialleen oikeutta, mutta tekijän on sovitettava tekonsa uhrille ja koko yhteiskunnalle aivan kuten muissakin rikoksissa.

 

http://suostumus2018.fi/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (68 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Ei on aina ei, ja pelkän suostumuksen puutteen tulisi täyttää raiskauksen tunnusmerkistö."

Kyllä, ei on aina ei. Mutta voisiko joku jo vähitellen kertoa, miten syytetty todistaa oikeudessa että kyllä on ollut kyllä, jos joku päättää jälkikäteen väittää toisin?

Siihen on syynsä, miksi meillä on erilaisiin ihmisten välisiin transaktioihin formaalit sopimukset - jotta voidaan myös jälkikäteen todistaa mitä on sovittu.

Aloite joko olettaa naivisti, että seksin osalta ihmiset ovat jotenkin rehellisempiä kuin muuten, tai vaihtoehtoisesti vain haluaa luoda valta-aseman todennäköisemmälle uhrijoukolle.

"Kysymmekö nakkikioskijonossa turpiinsa saaneelta henkilöltä: yrititkö puolustaa itseäsi?"

Nakkikioskilla päälle käyminen vertautuu lähinnä puskaraiskaukseen. Ehkä parempi vertailukohta olisi vaikka kamppailulajit, jossa ensin on kiivetty yhdessä kehään, ja jälkikäteen sitten selvitellään suostuiko toinen mukaan vai ei.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Tomi Solakivi:

Kommentista voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että ajattelet raiskauksien olevan joko A) puskaraiskauksia tai B) myöhemmin kaduttuja suostumuksia. Kannattaa laajentaa vähän perspektiiviä, niin voidaan sitten keskustella jo itse asiasta.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ainahan sitä voi halutessaan tehdä vaikka minkälaisia virheellisiä johtopäätöksiä. Väännetään nyt sitten rautakangesta:

En missään tapauksessa ajattele, saati väitä noin. Puskaraiskaukset vertautuvat minusta käyttämääsi nakkikioskivertaukseen siinä, että niissä harvemmin on tulkinnanvaraa siitä, mitä on tapahtunut (tai no, itse asiassa snagarikeisseissä jaellaan melkoisesti salomonintuomioita, joissa molemmat osapuolet tuomitaan pahoinpitelystä, mikä taas tähän kontekstiin siirrettynä olisi kummallista).

Suurin osa tapauksista taas on vähemmän selkeitä. Ja niiden vähemmän selkeiden tapausten joukkoon johtuu myös (todennäköisesti pieni osuus) eri syistä valheellisin perustein nostettuja syytteitä.

Siksi kysymykseni on edelleen, miten noissa tapauksissa syytetty todistaa suostumuksen? Jos ja kun se toinen osapuoli väittää toisin?

Vai eikö sillä ole väliä, jos oheisvahinkona tuomitaan syyttömiäkin?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #5

Miksi syytetyn pitäisi todistaa suostumus, kun syyttäjän tehtävä on todistaa ettei suostumusta ollut?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #6

Mitä muuta syyttäjä tarvitsee kuin sen, että se toinen osapuoli kertoo ettei suostumusta ollut?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #9

Näyttöä, näyttöä siitä että suostumusta ei olisi ollut. Tutkiiko poliisi väitteen perusteella pahoinpitelyn ja vie sen syyttäjälle pelkän asianomistajan väitteen perusteella? No ei varmasti. Se menee ”ei toimenpitetä” kansioon.

Syyte väärästä ilmiannosta saattaa olla seurauksena perättömästä väitteestä, siis raiskausväitteestä, jossa ei näyttöä saada.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #12

Ihan mielenkiinnosta, mitä näyttö konkreettisesti tällaisessa tilanteessa voisi tarkoittaa?

Ja miten näyttökysymys suhteutuu vaikkapa tämän tyyppisiin tapauksiin:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005683449.html

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #16
Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #17

Niin siis mitä? Sitä että tuossakin keississä on löytynyt näyttöä tuomioon saakka, aina siihen asti kunnes nainen tuli uskoon ja päätti myöntää valehdelleensa?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #18

Ei vaan sitä, että väärien ilmiantojen määrä tulee lisääntymään.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #6

Max Jussila: - "Miksi syytetyn pitäisi todistaa suostumus, kun syyttäjän tehtävä on todistaa ettei suostumusta ollut?"

Ehkä ajattelen liian luonnontieteellisesti, mutta minulle on opetettu, että olemattomuutta ei voi todistaa, vaan todistustaakka voi koskea vain olemassa olemista koskevia väitteitä. Näin ollen minusta vaikuttaa siltä, että suostumuksen olemattomuuden todistaminen osoittautuu mahdottomaksi, jolloin kyseinen aloite on joko täysin merkityksetön tai sitten täytyy kääntää todistustaakka.

Teoriassa kolmas vaihtoehto tietysti olisi, että suostumuksen puute "todistetaan" sillä, että tutkintapyynnön tekijä (menikö nyt oikein kun syytteen esittäjä ei sinun mukaasi viitannut siihen henkilöön, joka väittää tulleensa raiskatuksi?) sanoo, ettei suostumusta ollut. Muuta keinoa tuon todistamiseen en ainakaan minä keksi, jos kirjalliset sopimukset hylätään huonoina vitseinä ja aktin salakuvaaminen laittomana toimintana. Tällöin kuitenkin tilanne olisi käytännössä sama kuin käännetyssä todistustaakassa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #21

”Olemattomuuden todistaminen” on joka tapauksessa syyttäjän tehtävänä suostumuksen puutteen osalta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #23

Silloinhan oletuksena olisi, että lähtökohtaisesti kaikki suostuisivat aina sukupuoliyhdyntään kaikkien kanssa, ja oikeusjutuissa pitäisi erikseen todistaa, että jossain yhdynnässä joku osapuoli ei ollutkaan antanut suostumustaan. En usko, että aloitteella kuitenkaan tätä haettaisiin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #25

Et näemmä ymmärrä todistustaakkaa ja syyttömyysolettamaa. Turha jatkaa.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #5

Tietysti nakkikioskivertaus oli vain pelkästään vertauksena jostain muusta väkivaltarikoksesta sen vuoksi, että halusin problematisoida sitä lähtökohtaa, miksi raiskausta ylipäätään pitäisi punnita mahdollisen itsepuolustuksen näkökulmasta.

Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, että tottakai raiskaustuomiot ovat rikoksina vaikeammin todistettavissa ja siten raiskausepäily jättää enemmän tulkinnanvaraa tuomioistuimelle kuin rikos, jossa on useampia silminnäkijöitä.

Huomautan, että tuomioistuimissa edelleen on syyttömyysolettama, kunnes mahdollisen tuomion myötä toisin todistetaan. Myöskään tästä syystä syyttömän ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Nämähän ovat ihan oikeusperiaatteiden peruslähtökohtia, eikä tässä pitäisi olla kellekään mitään epäselvää. On tuomioistuimen tehtävä arvioida tapauskohtaisesti, kuka on syyllinen tai syytön, ja tähän myös tulkinnanvaraisuus vaikuttaa, eihän pelkän epäilyn takia ketään tuomita.

Nuo valheelliset rikosilmoitukset ovat sitten lajinsa erikseen, ja niistäkin on rikoslaissa säädetty. Eiväthän ne kuitenkaan ole argumentti raiskausten uhrien oikeuden saamista vastaan?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #8

Nakkikioskivertaus ei päde myöskään sen takia, että turpiin vetäminen/saaminen ei ole sellaista toimintaa, joita suurin osa ihmisistä harrastaa keskenään huvikseen. Turpiinvedon suhteen on ihan järkevää olettaa, että siinä automaattisesti tapahtui rikos ja, että uhri ei halunnut saada turpiinsa. Tämä ei päde seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #22

Turpiin vetäminen tai saaminen on toimintaa, jota suurin osa ihmisistä ei harrasta keskenään huvikseen. Myös raiskaaminen on toimintaa, jota suurin osa ihmisistä ei harrasta keskenään huvikseen. Vertaa rikosta rikokseen, älä rikosta seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Minusta tämän pointin lähtökohta on se, että onko turpiinvetäminen oikein vaikkei uhri puolustanut itseään? Ei. Onko raiskaaminen oikein, vaikkei uhri puolustanut itseään? Ei.

Kannattaa lukea suostumus2018 -nettisivut, jossa on kirjoitettu tunnusmerkistö auki hienosti.

Ja te jotka problematisoitte, miten voida todistaa suostumuksen puute, miten luulette että nykyään todistetaan väkivallan uhka tai tiedottomuus jotka nykyiselläänkin on tunnusmerkistön sanamuodossa? Teille lienee selvä, että on kyseessä rikos, jossa luonnostaan on sana vastaan sana -tilanne, ja siksi madaltunut todistusnäyttövaatimus, mutta jonka myötä kertomusten välinen luotettavuus ym. punninta korostuu entisestään tuomioistuimessa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #28

Raiskaamista ei edes voi harrastaa keskenään huvikseen, koska jos niin tapahtuu, niin kyse ei ole raiskauksesta. Jo tämän luulisi osoittavan selkeästi, että raiskausta ei voi verrata turpaan vetämiseen. Turpaan vetäminen ei muutu rikokseksi siten, että iskun vastaanottanut ilmoittaa, ettei ollut siihen suostunut.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #28

"Turpiin vetäminen tai saaminen on toimintaa, jota suurin osa ihmisistä ei harrasta keskenään huvikseen. Myös raiskaaminen on toimintaa, jota suurin osa ihmisistä ei harrasta keskenään huvikseen. Vertaa rikosta rikokseen, älä rikosta seksuaaliseen kanssakäymiseen."

Juuri tästä syystä yritin heti ensimmäisessä kommentissani viitata kamppailu-urheiluun sopivana vertailukohtana.

Kamppailu-urheilussa ihmiset harrastavat "huvikseen" toistensa lyömistä, potkimista jne. Koska osapuolet tekevät sitä vapaasta tahdostaan (ovat siis ilmaisseet suostumuksensa esimerkiksi kiskomalla hanskat käteen ja kiipeämällä kehään), siitä harvemmin nostetaan pahoinpitelysyytteitä. Muualla taas lähtökohtaisesti oletetaan, että ihmiset eivät ole suostuneet lyötäväksi.

Tarkoittaa siis sitä, että niin turpiin vetäminen kuin "seksi" (lainausmerkeissä siksi, että raiskauksessa ei ole kyse seksistä vaan seksuaalisesta väkivallasta) voivat olla joko jotain sellaista jota harrastetaan yhdessä huvikseen, tai väkivaltaa, riippuen osallisten tahdosta.

Seksin osalta vain tulkitseminen on huomattavasti vaikeampaa, koska sitä harvemmin harrastetaan sille erikseen varatussa paikassa tuomarien ja muiden todistajien läsnäollessa.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #33

Anyway keskustelu siitä oliko nakkikioskivertaus validi tässä asiayhteydessä menee aika pahasti ohi keskustelun punaisen langan. Vaikkei niitä keskenään täysin pysty vertaamaan niin saanette sieltä pointin oman näkökulmani selkiyttämiseksi. Rikos on rikos huolimata siitä, onko uhri tehnyt vastarintaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #34

Emmi Kurkela: - "Rikos on rikos huolimata siitä, onko uhri tehnyt vastarintaa."

Tietysti, mutta seksi on tässä suhteessa erikoistapaus. Olen ymmärtänyt, että seksiin ei yleensä päädytä mitenkään selkeästä sopimuksesta, vaan usein se "vain tapahtuu". (Vai olenko lukenut liikaa Reginaa?) Itse asiassa luulen, että liian varhaisessa vaiheessa esitetty "Mehän nyt sitten mennään panemaan, eikö niin?" -kysymys saa toisen osapuolen luopumaan koko hommasta. Toisaalta taas, siinä vaiheessa, kun tuon voisi kysyä ilman pelkoa toisen häipymisestä ovet paukkuen, pitää yleensä suostumusta jo niin itsestään selvänä, ettei tule mieleen kysyä.

Pointtinani siis on, että suostumuksen kysymiselle ei useinkaan tule luonnollista tilannetta. Näin ollen se käytännössä jää usein "virallisesti" kysymättä, jolloin se Suostumus2018:n mukaan jäisi täysin vähemmän aloitteellisen osapuolen määräysvaltaan. Kun ei ole varsinaisesti kysytty, niin toinen osapuoli voisi jälkeen päin päättää asiasta mitä tahansa. Tämä ei minusta kuulosta hyvältä lähtökohdalta laille.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #41

Olennainen pointti, mutta vastarinnalla tässä tarkoitan fyysistä kieltäytymistä. Koko tekstin punainen lanka on siinä, että seksin tulisi olla rangaistavaa siinäkin tapauksessa että on sanottu pelkästään "ei". Harmi jos tämä pointti jäi sinulta huomaamatta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #42

Joo, itse asiassa vasta Petri Hämäläisen kommenteista tajusin, mikä tässä minua häiritsee. Tuosta on tietysti helppoa olla samaa mieltä, että seksin tulee olla rangaistavaa, jos toinen sanoo "ei". Ongelma on, että tuo Suostumus2018 aloite pitää sisällään paljon muutakin. Oleellisimpana seikkana se, että aloite ei määrittele raiskausta sitä kautta, että toinen sanoo ei, vaan sitä, että toinen ei sano kyllä.

Lisäksi tuossa aloitteessa on monia pienempiä juttuja, joiden takia en toivo sen menevän läpi. Tässä muutama esimerkki:

- Aloitteeseen on käytännössä piilotettu suojaikärajan nosto 16 vuodesta 18 vuoteen. (kohta h)
- Aloitteessa mainitaan erikseen tajunnantilan muuttuminen päihteiden käytön seurauksena raiskauksen tunnusmerkistöön kuuluvana. Käytännössä siis mikä tahansa seksi olisi raiskaus, jos toinen osapuoli on niin kovassa humalassa, että "tajunnantila on muuttunut". Tulkinta siitä, miten kova humalatila tuohon vaaditaan voi olla mitä tahansa rattijuopumuksen promillerajan ja sammumisen väliltä. (kohta a)
- Tunnusmerkistöön kuuluva "jos sukupuoliyhteys toteutetaan toisin kuin mihin henkilö on ymmärtänyt suostuvansa" on aivan liian epämääräinen. Miten edes näytettäisiin toteen, mihin henkilö on ymmärtänyt suostuvansa? (kohta g)
- Suostumuskaan ei välttämättä riitä, koska sen voi milloin tahansa perua (kohta e)

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #47

"
a) jos toinen henkilö on ennen sukupuoliyhteyden alkamista sellaisessa tilassa, ettei hän pysty antamaan vapaaehtoisesti suostumustaan kyseiseen tekoon tai kanssakäymiseen, esimerkiksi henkilö nukkuu, on tiedoton, hänen tajunnantilansa on muuttunut esim. lääkityksen, päihteiden, vammaisuuden tai pelkotilan seurauksena siten, että hänen tahdonmuodostukykynsä on heikentynyt,
"

Miten määritellään alentunut tahdonmuodostuskyky. Nykyinen raiskausmääritelmä pitää sisällään sukupuolineutraaliuden. Myös nainen voi raiskata miehen, esimerkiksi jos "ratsastaa" sammuneella miehellä. Miten suostumusehdotuksen kaltainen lainsäädäntö suhtautuu tilanteeseen jossa humalainen mies harrastaa seksiä halukkaan naisen kanssa mutta onkin niin humalassa tai "muissa päihteissä" että hänen tahdonmuodostuskykynsä on heikentynyt. Onko nainen tuomittuva silloin yleisen syytteen alaisesti raiskauksesta.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #42

Korjaa toki jos olen väärässä, mutta eikö sekä aloitteen, että siitä käydyn keskustelun ytimessä ole ollut juuri se, että sitä EI:tä ei tarvittaisi, vaan yksiselitteisen KYLLÄ puuttumisen pitäisi riittää täyttämään rikoksen tunnusmerkistö?

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #33

"lainausmerkeissä siksi, että raiskauksessa ei ole kyse seksistä vaan seksuaalisesta väkivallasta"

Onko raiskauksessa kyse seksistä on riippuvainen osittain näkökannasta. Käsittääkseni raiskaajalle on useimiten kyse seksistä. Esimerkiksi "tiedottamanen" raiskaamisessa on kyse seksistä ainakin raiskaajalle. Uhrille kyseessä on seksuaalinen väkivalta. Raiskaus on "ääri-ilmiö" seksistä, mutta seksiä kuitenkin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Emmi Kurkela: - "B) myöhemmin kaduttuja suostumuksia."

Varmaan suurin osa raiskausilmoituksista on ihan aiheellisia, mutta ongelma on, että noista myöhemmin kadutuista suostumuksista pitäisi pystyä eliminoimaan suurin osa tai mieluiten jopa kaikki. Yksikin väärä tuomio myöhemmin kadutun suostumuksen takia murentaa oikeuden uskottavuutta. Ainakin toivon, että periaate olisi edelleen "mieluummin kymmenen syyllistä vapaana kuin yksi syytön vankilassa".

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Koska koko ajan toistetaan, että todistustaakkaa ei tulla kääntämään syytetyn vahingoksi, niin syyttäjällä on melkoinen työ näyttää syytteensä toteen. Tulee ennätysmäärä syyttämättäjättämisiä, ja näytön puutteessa varmaan tutkinnasta (toimenpiteistä) luopumisia. Omituisella tavalla tunnusmerkistöön laitetaan selitys siitä, milloin suostumusta ei varmasti ole annettu.

Ruotsissa sanamuotona on ”inte frivilligt” ja samanlainen selitys ”vapaaehtoisuuden” puutteesta. Kaliforniassa ”suostumukseksi” on katsottu nyökkäys ja lähemmäksi siirtyminen. Juridista akrobatiaa, kun säädös on huono.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Ihan relevanttia pohdintaa siitä, mitä ongelmia tunnusmerkistön muuttamisella olisi oikeuskäytännössä.

En kuitenkaan itse lähtisi säätämään lakia sellaiseksi, että tunnusmerkistö muotoillaan ainoastaan sen perusteella, miten paljon tai vähän siitä voi ihmisiä myöhemmin tuomita. Oikeuskäytännössä eri oikeusasteilla on tapana täydentää ja täsmentää lainsäädäntöä. Koska seksi ilman toisen suostumusta on aina raiskaus, on lainsäädännönkin lähdettävä siitä.

On myös hyvä tiedostaa, että mahdollinen tuomio ei ole aina ainut tekijä, mikä lisää sekä uhrin että kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmän toimivuuteen. On tutkittua, että tunne oikeudesjärjestelmän toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta (laajemmin oikeusjärjestelmän legitimiteetistä) on kytköksissä myös siihen, miten asianosaiset kokevat asian käsittelyn oikeusprosessissa. Jo tästäkin lähtökohdasta on ensiarvoisen tärkeää, että seksuaalirikoslainsäädännön tunnusmerkistö on lähtökohdiltaan oikea. Että oikeusprosessissa lähtökohtaisesti punnittaisiin sitä, tapahtuiko raiskaus vai ei, eikä sitä oliko uhri kykeneväinen puolustamaan itseään tai väkivallan uhan alainen.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

No, tuskin rikoslain tunnusmerkistöjen motiivina on ollut tuomioiden helppous.

Kirjoitat, ikään kuin säädännäisoikeuden maissa tuomioistuimilla olisi samanlainen oikeutta luova tehtävä kuin common law -maissa. Näin ei ole, ja erityisesti tämä pitää paikkansa rikoslain osalta. Luovuutta on vähäisesti, ja tulkinnan tulee olla suppeaa.

Oikeusprosessi lähtee liikkeelle tutkinnasta. Jos tunnusmerkistö on epämääräinen ja näyttöä on vaikea tai jopa mahdoton saada, on selvää, että poliisi ei vie juttua edes syyttäjälle saakka. Jos juttu etenee syyttäjälle, mutta tämä arvioi näytön liian heikoksi, prosessiekonomisistakin syistä johtuen asiassa tehdään syyttämättäjättämispäätös. Ei oikeudenkäyntiä aloiteta ”vain” sen tutkimiseksi, onko rikos tapahtunut, siitä tutkinnasta huolehtii poliisi. Jos rikos on tapahtunut ja syyllisyydestä on riittävää näyttöä syyttäjän mielestä, syyttäjä vie sen tuomioistuimeen.

Seksuaalirikosten tutkintapuolelle näkyy tulleen enenevässä määrin naispuolisia, myös päällystöön kuuluvia tutkijoita. Tämän luulisi lisäävän tutkinnan luotettavuutta ja asiallisuutta asianomistajan näkökulmasta.

Väärien ilmiantojen mahdollista lisääntymistä en edes ryhdy pohtimaan.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #7

Allekirjoitan kyllä sen, että tunnusmerkistö ei voi jättää tulkinnanvaraa liikaa, mutta jonkin verran se aina jättää, vaikka sitä pyritäänkin minimoimaan lainsäätäjän taholta. Suostumuksen puute ei saa olla tunnusmerkistönä liian lavea, mutta lähtökohtana seksuaalirikosten punninnassa pitäisi kuitenkin olla se, toivottavasti olemme tästä samaa mieltä vrt. nykyiseen lainsäädäntöön.

Tiesin kyllä meidän oikeusjärjestelmän eron verrattuna common law -järjestelmään, mutta korostan että seksuaalirikosten luonteen vuoksi näissä oikeustapauksissa todistusnäyttövaatimus on silti hieman alhaisempi verrattuna muihin rikoksiin. Näissä punninnoissa nykyiselläänkin on jonkin verran tulkinnanvaraisuutta, jota oikeuskäytäntö on pyrkinyt paikkaamaan, ja niissä vertailuissa korostuu mm. yksityiskohtaisempi ja loogisempi kertomus, lääketieteelliset tutkimukset ja diagnoosit ym.

On totta, että rikoslain tunnusmerkistön muuttaminen vaatisi tarkkaa lainsäädäntötyötä viranomaistaholta, mutta sen ei silti tule poissulkea yhteiskunnallisesti tärkeää asiaa seksuaalirikosten uhrien aseman parantamiseksi, ihmisten itsemäärämisoikeuden vahvistamiseksi sekä oikeusjärjestelmän legitimiteetin (ko. rikoksien kohdalla) takaamiseksi.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #11

Pohdit aivan oikeansuuntaisesti, mutta mikään ei poista niitä ongelmia, joita kuvasin kommenttini kappaleessa kolme. Jos syyttämiskynnys alenee sellaiseksi, että syyttäjälle riittää pelkkä väite jonkin puuttumisesta, niin ei sen jälkeen tällaisissa jutuissa enää syyttäjällä ole mitään roolia. Asianomistaja voi huoletta ryhtyä ajamaan syytettä ohi syyttäjän ja unohdetaan koko inkvisitorinen rikosprosessi.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #13

Tuskin syyttämiskynnys tulisi sentään alenemaan nollaksi, vaikka rikoslainsäädäntöä rukattaisiinkin vastaamaan paremmin luonteeltaan kaikenlaisia raiskauksia: ei pelkästään väkivaltaisia tai tiedottomassa tilassa olevan raiskauksia.

Huomaa myös se, että jo nykyisellään asianomistaja voi ajaa syytettä syyttämättäjättämispäätöksestä huolimatta. (Kustannus)riskit vaan nousevat merkittävästi. Halusin vain tuoda tämän näkökulman esiin, kun problematisoit sitä, jos näin tulisi käymään, koska näin voi nykyäänkin asianomainen toimia (eikä se siis ole sidoksissa syyttämiskynnykseen tms.).

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #14

Ehkä muistin asianomistajan syyteoikeuden entiseltä uraltani...

Nämä asianomistajien ajamat jutut ovat useimmiten kunnianloukkauksiaja ainoastaan äärimmäisen harvoin niissä määrätään rangaistuksia. Sekä tuomioistuimet että asianomistajat ovat turhautuneita. Samaa odotan tapahtuvaksi, jos tunnusmerkistöä muutetaan ehdotuksen mukaisesti.

Nykysessä hallituksessa lainvalmistelu on ollut huonoa. Tämäntyyppisen uudistuksen yhteydessä lainvalmisteluasiakirjojen merkitys oikeuslähteenä korostuu.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #15

"Nämä asianomistajien ajamat jutut ovat useimmiten kunnianloukkauksiaja ainoastaan äärimmäisen harvoin niissä määrätään rangaistuksia. Sekä tuomioistuimet että asianomistajat ovat turhautuneita. Samaa odotan tapahtuvaksi, jos tunnusmerkistöä muutetaan ehdotuksen mukaisesti."

Vaikka näin kävisikin, että syyttämättäjättämispäätöksiä tai tuomioita jaettaisiin entistä vähemmän, asianomaisten luottamus oikeusjärjestelmään voi silti vahvistua, kun raiskaustapaukset käsitellään keskittyen itse asian punnintaan: tapahtuiko raiskaus vai ei (ts. oliko suostumusta/riittääkö näyttö) kuin siihen, että oliko väkivallan uhkaa tai tiedottomuutta.

Tutkimusten mukaan tuomiot eivät ole ainoita oikeusjärjestelmän legitiimiyttä vahvistavia tekijöitä, vaan ensiarvoista on se, miten tapaukset oikeusjärjestelmässä käsitellään ja tuomiot perustellaan.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #29

Enemmän, ei vähemmän.

Et taida päästä irti siitä ajatuksesta, että tuomioistuin tutkisi onko rikos tapahtunut. Siitä huolehtii poliisi. Tuomioistuin arvioi rubriikin ja sen onko näyttöä syytteen tueksi vai enemmän näyttöä vapauttavan päätöksen puolesta.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #14

Kerro vielä, kuinka monta pelkästään asianomistajan ajamaa syytettä raiskauksesta käsitellään vuositasolla. En ole toistaiseksi löytänyt yhtään.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kun seksuaaliseen aktiin voidaan ryhtyä vain yhteisestä sopimuksesta, niin puolittain vakavissani ehdotan, että seksiin tarvittaisiin kirjallinen sopimus, jonka molemmat osapuolet allekirjoittaisivat joko paperilla tai sähköisesti. Ongelmana olisi silloinkin, olisiko toinen osapuoli pakotettu allekirjoitukseen. Tarvittaisiin kaksi todistajaa, kuten tärkeissä asiakirjoissa, kuten esim testamenteissa, on usein tapana.

Kuulostaa absurdilta, mutta voi olla normaali käytäntö muutaman vuosikymmenen päästä. Hyvä, että naisten itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa on noussut esiin me too-teeman myötä, mutta erilaisia juridisia ongelmia se kyllä tulee tuottamaan. Ehkä ne ovat ratkaistavissa.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Merkitse ruksilla täsmäävät kohdat:

[ ] = Aktiin ryhdytään viihdetarkoituksessa
[ ] = Aktiin ryhdytään lisääntymistarkoituksessa
[ ] = Nainen hoitaa ehkäisyn
[ ] = Mies hoitaa ehkäisyn
[ ] = Raskauden tapahtuessa nainen huolehtii abortista

---

Tuollainen niin voisi vauvavahingon sattuessa vähän järkevämmin vääntää kuka maksaa ja mitä.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Lisäksi sopimuksessa pitäisi määritellä millaista seksiä harrastettaisiin. Mikäli seksiaktin yhteydessä keksittäisiin harrastaa jotain sellaista mitä sopimuksessa ei olisi mainittu, niin sopimus pitäisi tehdä joko uudestaan tai ainakin päivittää. Olisi vähän tylsää ryhtyä paperihommiin kesken kaiken :D

Vaikka olenkin kirjoittanut vähän kieli poskessa, niin kun sopimusyhteiskunnassa ihmisten välisiä interaktioita säädellään pitkälti sopimuksin, niin miksei sitten tässä ...

Arvaan että ainakin Jussilaa saattavat nämä minun "sopimusoikeudelliset pohdiskeluni" vähän huvittaa :D En ole kuitenkaan irvailemassa Emmi Kurkelalle, mielestäni naisten itsemääräämisoikeus kehoonsa on tärkeä asia ja hyvä että se on nostettu nyt entistä enemmän esille.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei tuo kirjallinen sopimukskaan auttaisi, tuo jos aloite menee läpi. Annetunkin suostumuksen voi milloin tahansa perua (aloitteen 1 §, kohta e).

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Käsittämätöntä epätieteellistä soopaa.

Jos otsikko on „ei on aina ei“, niin miksi kirjoituksen sisältö on kaikkea muuta? Kirjoituksessa esitetään itse asiassa täysin päinvastaista. Siinä esitetään että „ei“ on silloin „ei“ kun „kyllä“ ei ole lausuttu.

Eli siis „ei-kyllä“ on „ei“.

Tämä tuhannen moralistisen valovuoden päässä siitä että määriteltäisiin „ei on aina ei“.

Itse asiassa kirjoituksen tavoite on fasistinen. Se on määrittää että mies on aina syyllinen ennen kun toisin todistetaan. Ihmiskunnan oikeuskäsitylsen peruspilari, universaali syyttömyysolettama, käännetään päälaelleen ja naiselta edellytetään nimenomainen „kyllä“.

Jokainen yli 30 vuotias, joka ei ole fasismin sokaisema, ymmärtää että syyllisyysolettaman poistaminen on mitä syvin ihmisoikeusloikkaus kaikkien ihmisten perusoikeuksia kohtaan.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Nyt en kyllä edes pysy perässä millä ajatusrakennelmilla päädyit vastaaviin johtopäätöksiin.

Vierailepas Suostumus2018 sivuilla niin jospa "suostumuksen puute" avautuisi Sinulle paremmin.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Jos haluat ajaa otsikkosi mukaista asiaa että „ei on aina ei“, niin miksi et aja lainsäädäntöä, jonka mukaan rauskauksen määritelmä on se että uhri sanoo „ei“?

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Muun muassa juuri tämän pykälän uusi kansalaisaloite pitää sisällään.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Päinvastoin. „Ei“ on vain yksi osa tunnusmerkistöä mutta ei vähimmäiskriteeri. Niin kauan kun kannatat kansalaisaloitetta jossa „ei“ ei ole raiskausrikoksen relevantti mimimikriteeri, kannatat jotain aivan muuta kuin „ei on aina ei“.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Suostumus2018 aloitteen mukaan raiskauksen määritelmä on se, että teon kohde ei sano kyllä. Tämä on täysin eri asia kuin määritelmä, että teon kohde sanoo ei.

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela Vastaus kommenttiin #43

Kannattaa lukaista ainakin vielä kerran luetunymmärtämisen varmistamiseksi. :)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #44

Lukaisin vielä kerran.

"Jo-ka on su-ku-puo-li-yh-tey-des-sä toi-sen kans-sa il-man tä-män suos-tu-mu-sta, on tuo-mit-ta-va rais-kauk-ses-ta van-keu-teen vä-hin-tään yh-dek-si ja e-nin-tään kuu-dek-si vuo-dek-si."

Lisäsin jopa tavuviivat varmistaakseni, että ymmärsin lukemani, mutta ei se ymmärrys siitä taida parantua. Minä ymmärrän, että tuossa sanotaan, että raiskaukseksi tulkitaan sellainen sukupuoliyhdyntä, jossa toinen osapuoli ei ole sanonut suostuvansa siihen.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen Vastaus kommenttiin #43

Nimenomaan - „ei-kyllä“ on aina „ei“.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Olen kyllä lukenut kansalaisaloitteen. Siinä seksuaalinen kanssakäyminen määritellään „tekijän“ ja „suostumuksen antajan“ väliseksi.

Käsittämätöntä miesvihaa.

Eli jos suutelen jota kuta, minut voidaan saattaa syytteeseen, seksuaalista hyväksikäytöstä ja minulla ei ole mitään mahdollisuutta arvioita tuleeko syyte vai ei. Asia on täysin „suostumuksen antajan“ määritettävissä.

Tai jos panen nukkuvaa puolisoani 35. kerran, kun hän nimenomaan siihen haluaa mielellään heräävän, minulla ei ole mitään mahdollisuutta arvioita tuleeko syyte vai ei. Asia on täysin „suostumuksen antajan“ määritettävissä.

Tai jos tyttökaverini menehtyy auto-onnettomuudessa ja syyttäjällä ei ole mahdollista saada häneltä suostumusta koskevaa vahvistusta viimeisen viikon tapahtumista, minulla ei ole mitään mahdollisuutta arvioita tuleeko syyte vai ei. Asia on täysin „suostumuksen antajan“ ja tässä syyttäjän määritettävissä.

Tai mitä väliä meneekö syyte lopulta läpi. Kunnia ja maine, työpaikka, rahat ja ystävät ovat jo kaikonneet.

Tällä tavoitellaan vain ja ainoastaam miesten alistamista. Kuka haluaa sellaista maailmaa ja miksi?

Käyttäjän EmmiKurkela1 kuva
Emmi Kurkela

Mikäli seksuaalista itsemäärämisoikeutta on loukauttu, loukatun osapuolen käsissä on, miten asian käsittely etenee mahdollisesti viranomaisteitse. Absurdia ajatella, että siinä vaiheessa tulisi miettiä tekijän kunniaa, mainetta tai muitakaan tilannetta. Selvästikään et kanna huolta uhrien oikeudesta vaan enemmänkin tekijän, ja jotenkin kieroutuneesti ajattelet naisten lähtökohtaisesti tekevän perättömiä raiskausilmoituksia ilman syytä. Meitä, jotka kannamme huolta niiden uhrien (75% raiskatuista) oikeuden saamisesta, nimität miesten alistajiksi.

Toivottavasti saan tulevaisuudessa elää oikeudenmukaisessa Suomessa, jossa kumpikaan ei tule toteutumaan. Vaan Suomessa, jossa raiskauksien uhrit saavat oikeutta eikä perättömiä raiskausilmoituksia ilmene (ja jos ilmenee, niidenkin uhrit saavat oikeutta).

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Määrität taas tekijän syylliseksi ja et esitä mitään muuta kriteeriä kuin sen, että uhri päättää määritellä itsenäisesti että hänen seksuaalista itsemääräämisoikeutta on loukattu.

Esimerkiksi sinä voisit nyt tämän käymämme keskustelun perusteella määritellä että seksuaalista itsemääräämisoikeuttasi on loukattu.

Näkemyksesi on täydellisesti ristiriidassa syyttömyysolettaman kanssa.

Enkä osoittanut, toisin kuin väität, mitään myötätuntoa raiskaajia kohtaan. Esitin vain että syyttömyysolettaman vastainen tekijän määritelmä vie syyttömiltä työpaikan, rahat, kunnian, maineen ja ystävät. Ei siinä paljon toivomuksesi auta kun nimenomaan vaatimasi syyttömyysolettaman poistaminen estää syyttömän perimmäisen oikeusturvan toteutumisen.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Emmi Kurkela: - "...eikä perättömiä raiskausilmoituksia ilmene (ja jos ilmenee, niidenkin uhrit saavat oikeutta)."

Tuon eteen pitäisi tehdä jotain ennen kuin tuo voi toteutua. Nykyisellään tilanne on huono, sillä perättömistä syytteistä ei tunnu seuraavan juuri mitään. Esimerkiksi Vesa Keskistä valheellisesti raiskauksesta syyttäneet siskokset eivät loppujen lopuksi saaneet mitään rangaistusta teostaan. Käräjäoikeus oli sentään määrännyt 18000 euron korvaukset (ja ehdollista vankeutta, mutta se ei käytännössä ole mitään), mutta hovioikeus kumosi nekin.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010051811686089

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Kirjoitat tärkeästä ja vaikeasta aiheesta. Seksuaalirikokset ovat oikeusjärjestelmämme kannalta erityisen vaikeita, koska monesti ne tapahtuvat olosuhteissa, joista tuomiokynnyksen ylittävän näytön saaminen on vaikeaa. Ja todistamisen vaikeudesta sekä asiaan liittyvästä häpeästä johtuen suuri osa jää ilmoittamatta.

Silti on pakko huomauttaa, että tässä on ehkä aavistuksen väärä käsitys sekä nykylainsäädännöstä (mm. väkisin toisen ottaminen on raiskaus), että siitä, mitä suostumuksen puutteeseen perustuvan raiskausmääritelmän pohjalta voitaisiin säätää.

Rikoslainsäädännössämme on länsimaisen oikeusjärjestelmän ytimeen kuuluva syyttömyysolettama. Sen vuoksi ei voida säätää lakia, jossa ketään tuomitaan raiskauksesta sen vuoksi, että toinen ei halunnut, jos tämä asiantila ei ilmennyt tavalla, joka objektiivisesti on voitava havaita ja ymmärtää. Tuomitseminen voi siis perustua vain objektiivisiin ulkoisesti havaittaviin tunnusmerkkeihin siitä, että toimitaan vastoin toisen tahtoa.

"Ei" tarkoittaa "ei", niin nykylainsäädännössä kuin siinä tapauksessa, että kriminalisointi kirjoitettaisiin suostumuksen puutteen kautta. Ja kummassakin tapauksessa tuomioistuimessa tuomitsemiskynnyksen ongelmat eivät liity siihen mitä "ei" tarkoittaa, vaan siihen onko näyttöä, että on sanottu "ei" ja onko tekijän tullut objektiivisesti katsoen ymmärtää "ein" olleen voimassa siinä kohtaa kun teko on tapahtunut. Aika tyypillinen näyttöongelma raiskausoikeudenkäynneissä liittyy tilanteeseen, jossa toinen osapuoli on aikaisemmin ilmaissut, ettei halua seksiä, mutta syytetty taas sanoo toisen osapuolen muuttaneen tämän jälkeen mieltänsä ja olleen mukana vapaaehtoisesti. Jos muuta näyttöä ei juuri ole, niin tuomioistuin on todella vaikeassa tilanteessa.

Raiskauksen määritteleminen suostumuksen puutteen kautta on lain kirjoitustapa monissa angloamerikkalaisen oikeuskulttuurin maissa. Silti on tärkeää ymmärtää, ettei niissä itse tuomittavan teon sisältö tai tuomitsemiskynnys sen vuoksi poikkea merkittävällä tavalla meidän oikeusjärjestelmästämme. Itse pidän suostumuksen puutteeseen perustuvaa kirjoitustavan muutosta kannatettavana, koska se korostaisi nykyistä paremmin seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojattavana oikeushyvänä. Samalla olisi kuitenkin tärkeää huomata, että muutos olisi ennen kaikkea viestinnällinen. Niin paljon kuin voin sanoa henk. koht. toivovani jokaisen raiskaukseen syyllistyneen saavan tuomionsa, niin seksuaalirikosten tutkimiseen ja tuomitsemiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin valitettavasti sellaisia, ettei niihin voida tuolla kirjoitustavan muutoksella kovin ratkaisevasti vaikuttaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Valtteri Aaltonen: - "tuomiokynnyksen ylittävän näytön saaminen on vaikeaa"

Ei se niin kauhean vaikeaa näytä olevan kun saatiin yksi tyyppi yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan, vaikka mitään raiskausta ei ollut edes tapahtunut.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005683449.html

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"20 luku. Seksuaalirikoksista

1 § Raiskaus.[10]

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava."

Nykytulkinta raiskauksesta on jo nykyisinkin hyvin kattava. Se pitää rangaistavana tekona sukupuoliyhteyden henkilön kanssa joka tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia "esteellinen". Tämä tulkintaa on aivan riittävä ja kattava. Jokainen "vähääkään" tervepäinen ihminen tajuaa nykyisin milloin teko on raiskauksena pidettävä, samoin kuin sen että ei on ei.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Jota kuinkin älyllinen olento ymmärtää sanan ei.

Muistamattomassa kännissä olevan ei on hei oikeusasteissa.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Nyt haetaan uutta systeemiä jos vieno hymy, kevyt kosketus ja pusu poskelle on kaikki „ei” kaikissa oikeusasteissa.

Idealisteille tämä ei ole mikään ongelma. Niin kuin ei ole sekään ettei nyt vaadittavaa suostumusta oikeassa elämässä anneta. Juuri tämä (syyttömyysolettaman kääntämisen kanssa) tekee miehistö kaikissa tilanteissa syyllisiä ja potentiallisen oikeusmurhan uhreja.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"...tekee miehistö kaikissa tilanteissa syyllisiä ja potentiallisen oikeusmurhan uhreja."

Entä jos tämän kääntää toisinpäin. Mies voisi syyttää naispuolista partneriaan raiskauksesta jos mies ei erityisesti ole antanut suostumustaan?

Kun mietin elämääni taaksepäin, voi olla että kaikista sukupuolisista kanssakäymisistäni minut olisi uuden tulkinnan mukaan raiskattu noin sadassa prosentissa tapauksissa.

Jussi M. Konttinen Vastaus kommenttiin #60

Niinpä, nämä on näitä rikkaitten ongelmia. Juicea mukaillen, ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #60

Joku juttu siihen varmaan keksitään, että noin päin se ei tule toimimaan, mutta olisi kieltämättä mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, jos joku tuota yrittäisi. Kun kuitenkin väitetään, että laki on kaikille sama...

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen Vastaus kommenttiin #60

Aivan näin, mutta valitettavasti jätät huomiotta tämän aloitteen kontekstin.

Aloite perustuu miesvihaan, jonka perustana on käsitys miehen himosta ja sairaasta seksuaalisuudesta. Vastapainona on naisen intohimo, puhdas seksuaalisuus. Siksi naista ei voi laisinkaan syyttää samasta teosta kuin miestä.

Jos siis nainen laittaa kätensä miehen etumukselle ja ohjaa sänkyyn, kyseessä on viettely ja naisen intohimoon perustuvaa seksuaalisuutta. Miehen suostumusta ei edellytä, koska ei ole valta-asemaa eikä sairasta seksuaalisuutta, joihin miehen tulisi suostumus osoittaa.

Jos taas mies laittaa kätensä naisen etumukselle ja ohjaa sänkyyn, kyseessä on ensiksi seksuaalinen häirintä ja sitten raiskaus. Naisen suostumus tarvitaan osoittamaan, että nainen suostuu miehen vallan alle ja sairaan himoon perustuvan seksuallisuuden kohteeksi tai että nainen on varmistunut hetkellisesti että kyseinen mies voi ehkä olla poikkeusyksilö jonka seksuaalisuus ei ole sairastunut. Tämän alkuperäisen arvion nainen voi sitten perua millä hetkellä hyvänsä ja vaikka 2 kuukautta myöhemmin. Sitten hän voi mennä poliisille ja syyttää miestä seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksesta.

Irvokkaista tässä on vaatimus ”kyllä”:stä jotta raiskautta ei ole tapahtunut. Kuten kokemuksesi osoittaa, nainen on usein aloitteellinen ja totta kai molempien osapuolten pitäisi sanoa ”kyllä”.

Ja kuitenkaan EI KUKAAN edes ehdota että MIEHEN pitäisi myös sanoa kyllä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #64

Kai ehdotetussa lain muotoilussa nainenkin voidaan tuomita. Itse asiassa voi käydä niin, että jos suostumusasioita ei hoideta kunnolla, voi käydä niinkin, että molemmat osapuolet tuomitaan toistensa raiskaamisesta :-) .

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #65

Sen kun näkisi... :-D
Mutta tosiaan, toivottavasti joku epäselvillä perusteilla raiskauksesta syytetyksi joutuva mies yrittää tuota konstia, ja tekee samanlaisen tutkintapyynnön alkuperäisen tutkintapyynnön tekijästä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Laissa on tosiaan sellainen aukko, että yleisesti raikaukseksi ymmärretty teko voi jäädä tuomitsematta, jos siihen ei sisälly väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Jos tätä aukkoa lähdetään paikkaamaan, teon määritteleminen suostumuksen puuttumisena ei ehkä ole kuitenkaan hyvä tie eteenpäin. Ruotsin mallinen ”inte frivilligt” olisi jo selvästi järkevämpi.

Kuten on moneen kertaan todettu, suostumuksen puutteen ottaminen kriteeriksi voi johtaa omituisiin tilanteisiin, joissa oikeus joutuu arvailemaan nyökkäyksiä ja käytettyjä sanoja, tai tilanteisiin joissa tehdään syytteen pelossa kirjallisia sopimuksia, tai tilanteisiin joissa puhumattomuus tulkitaan syyllistäväksi tekijäksi. Voisi käydä myös niin, että kirjallisen sopimuksen tai hyväksynnän nauhoittamisen jälkeen, tai todistajien kuultua suostumuksen, tapahtuisi jotain toisen tahdon vastaista toimintaa, jopa väkivaltaa käyttäen, ja nyt ei voisi tuomita siksi, että suostumus selvästi oli.

Ruotsin malli on siksi parempi, että vapaaehtoisuuden puute (”inte frivilligt”) kohdistuu tarkemmin siihen asiaan, mitä ei haluta tapahtuvan. Oikeuden ei olisi edelleenkään useinkaan kovin helppo päättää, milloin kyse on ollut raiskauskseta (= ei vapaaehtoisesta toiminnasta) ja milloin ei. Mutta tuon säännön mukaan voisi tuomita järkevämmin silloin, kun oikeudella on riittävä ymmärrys siitä, mitä tekohetkellä tapahtui. Väkivalta, sillä uhkaaminen, ja toisen suostumattomuus (mutta ei kuitenkaan konkreettisen suostumusta ilmaisevien sanojen tms. puute), olisivat kaikki selviä merkkejä siitä, että vapaaehtoisuus puuttui. Vapaaehtoisuuden puute koskisi myös tilanteita, joissa uhri on tiedoton tai muuten puolustuskyvyttömässä tilassa (vaikkapa kauhun lamauttama). Myöskään painostaen tai huijaten saatu suostumus ei pelastaisi raiskaajaa tuomiolta.

Jos muutoksia tehdään, "vapaaehtoisuus" olisi siis parempi kriteeri kuin (turhan konkreettinen) "suostumus". Tämä kaikki tietenkin sillä perinteisellä oletuksella, että todistustaakkaa ei käännetä, vaan epäilty on edelleen syytön, ellei toisin todisteta.

Käyttäjän JarkkoPalmgren kuva
Jarkko Palmgren

Hyvin olette miehet argumentoineet tuota "nutturapäiden" fasista lakiehdotusta vastaan!

-Kyseinen lakiehdotus muuttaa tosiaan naisen seksuaalisen ylivallan monikertaisesksi normaalia seksuaalielämää avioliitossakin viettävien heteromiestn kohdalta.

- Kaikissa avioerotilanteissa kaivetaan kohta 20v ajalta klassiset "sormi-pillu" suostumattomuudet ja lähentelyt sekä seksuaaliset teon yritykset miehen vankilaan joutumisen kiristyskeinoksi! Entäpä huoltajuusasioiden käsittely sen jälkeen kun olet kuulemma sormettanut 10v sitten ilman lupaa?

-Lain voimaantulo on estettävä ihmisoikeuksien perusteella.

-Nykyäänkin käsittämättömän maantapana , että miehet syrjäytetään huoltajuuksista sosiaali-akkojen toimesta äänin 9-1.

-Onko Ruotsin ja nyt Suomenkin lainmuutoksen takana lähi-itäläisten miesten maahantunkeutumisen massiivisuus 2015-2018?

Ketkä niitä entisiä ISIS-taitelijoita ja "muka pakolaisia" eli RAAVAITA JÄTKIÄ, tänne halusivat? Tulijoista 90% oli nuoria miehiä.

Tässä linkki ties monenteenko " porukka-pillu" järkkäämiseen:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005900858.html

Jostain syystä naisille nuo lähi-itäläiset miehet tuntuvat kelpaavan?

-Niihin rakastutaan kaupoissa ja aletaan hyysäämään!

Vetelehtejä -jätkälle tehdään pentu ja ollaan " naimisissa"... Sossurahoista sitten valtio jakaa ulkomaanvelkaa ja terapia-rahaa kuin mannaa taivaasta... Allah nauraa partaansa -hölmöille jeesus-ihmisille!

Aivan sama, onko pääministeri SDP tai Kokoomus tai Keskusta-taustainen?

Maanmeno on hullummaksi menossa.

Käyttäjän JarkkoPalmgren kuva
Jarkko Palmgren

Lisäkommenttina korostan , että viime vuosina romutettiin ensin avioliiton merkitys. Tehtiin keinotekoinen homoliitto ja nyt sitten tehdään lakia, jossa avioliitossakin naisen puhe on 100% totta ja vain miehet valehtelevat sekä muuttavat kertomuksiaan.

Korostan , että naiset ovat todenäköisemmin useammmin rehellisiä kuin miehet ja saavat aina pienempiä tuomioita kuin iehet ja ulkonäölläkin on kauneuden myötä tuoimioita pienetävä vaikutus. Neandertalilaismies tai nainen saa isomman kakun !

Uuden esitetyn laintulkinnnan myötä Naisen sana, vastaan miehen sana-tilanteessa siis naisen sana voittaa!.

Vai tarvitaanko yhdyntälupakaavake ja todistajat sekä online -streamaus palvelimelle makuuhuoneesta?

-Naisvankilat voidaan sulkea jatkossa, koska naiset eivät valehtele.

-Ja koska naiset eivät valehtele, eivätkä muuta kertomuksiaan, ei ole mitään syytä edes aloittaa rikostutkintaa.

Nainen voi lähettää miehen vankilaan ilmoituksella.

Ensin toki voi kiristää sitä " SIKAA " vähäsen, ja jos lasten huoltajuudet ja sadattuhannet ei meinaa siirtyä, niin menköön vankilaan.

-Voi toki tehdä niinkin , että saatuaan rahat ja lapset, voi "sen sian" laittaa silti sinne vankilaan....

Semmoista lakia ja tulkintaa ovat lopulta kaiketi " nutturapää feministit " ajamassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset