Jotta yhteiskunta olisi parempi naisille

"Tulin taas töihin kuullakseni, miten joku heistä oli udellut toisilta olisinkohan mahdollisesti jättänyt jotain alusvaatteita rekkaani. Tietysti heidän omaa käyttöä varten. Ja eilen kuulin miten asiakasyritykseni johtaja esitti taas likaisen fantasiansa, ehkä suoranaisen toiveen, että istuisin hajareisin hänen naamalleen" ystäväni aloitti huokaisten.

 

Kuvankaunis, aurinkoinen ja rempseä ystäväni aloitti taas vuodatuksen jokaviikkoisessa puhelumaratonissamme siitä, kuinka turhautunut hän on näiden asioiden kohtaamisesta työelämässä. Yhdellä parhaista työntekijöistä, jolla sattuu olemaan eri sukupuoli kuin valtaosalla testosteronin katkuisessa rahtarielämässä, on työssään selvästi ahdistunut ja turhautunut mieli. Ei. Se ei ollut yllätys, mitä kaikkea tämä naisten ovia auki raivaava sukupolvi tulee kohtaamaan työelämässä. Mutta se on yllätys kuinka raaka, likainen ja sivistymätön Suomi on vielä vuonna 2018.

 

Hän ei kerro, kuinka ahdistunut, turhautunut ja syyllisyyttä kantava hän on. Tai kuinka voimakkaan vääränä hän kokee kohtelunsa. Hän ei sano sitä ääneen, niin kuin ei moni muukaan. Hän kuvailee tunteitaan lähinnä syyllisyytensä kautta; mitä olen tehnyt väärin, tai että, miten minun tulisi toimia tällaisissa tilanteissa, että voisin saada tämän loppumaan. Hän ei edes osaa nimetä vääryyksille nimeä. Minä osaan. Ja 1-vuotiaasta lähtien hänet tunteneena tiedän, että hän on selvästi ahdistunut, sekä kokee nykyään jo ilottomuutta töitänsä kohtaan muun muassa siitä syystä, miten häntä työssään kohdellaan.

 

On jokaisen oikeus olla kokematta seksuaalista häirintää. Se on oikeus ilman ehtoja. Se on oikeus sinänsä, joka ei tarvitse tekoja sen lunastamiseksi. Ei ole ystäväni viehättävän ulkonäön vika, että häntä ei kohdella työelämässä ensisijaisesti tasavertaisena työntekijänä vaan seksiobjektina: tietynlaisena seksuaalisuuden ilmentymänä. Eikä ole myöskään hänen vikansa, että asiat eivät ole muuttuneet hänet toiveistaan huolimatta. Se että häntä työpaikalla jatkuvasti kohdellaan seksin ja seksuaalisuuden kautta, tai että hänen koskemattomuuttaan yritetään loukata nuuhkimalla mahdollisesti vanhoja alushousujaan, on ennen kaikkea meidän kulttuurin, yhteiskunnan ja työelämän vika. Se on ilmapiiri, joka on välinpitämätön ja salliva, ja joka antaa kaiken tapahtua. Se yhteiskunta sulkee silmänsä ja korvansa inhimilliseltä kärsimykseltä.

 

Pahinta tässä ei välttämättä ole se, että tällaista tapahtuu. Pahinta tässä on se, minkälaisen jäljen tämä jättää uhreihin. On sairasta ajatella, että tullakseen kohdelluksi normaalisti, naiset eivät saisi olla naisellisia: huolehtia itsestään, laittautua, pukeutua mieleisekseen ja olla ystävällisiä sekä hymyileviä persoonia. Sitä näet ystävänikin pohti: "jos olisin erilainen, en kohtaisi näitä asioita". "Jos olisin enemmän "jätkämäinen", en herättäisi tällaista huomiota" hän aprikoi. Se on totta että naisellinen vartalo eteenkin heteronormatiivisessa mielessä on äärimmäisen seksuaalinen, mutta se on ongelma, etteivät naiset voisi olla muutakin. Myöskin se että heidät arvotetaan seksuaalisuutensa kautta eteenkin työpaikalla, jossa heidän rooli on olla työntekijä eikä yleinen seksiobjekti työyhteisölle, on iso naisten tasa-arvoa heikentävä asia.

 

Enbuske, Veitola & Salminen ohjelmassa #metoo aihe oli esillä koskien elokuvaohjaajien käyttämää seksuaalista väkivaltaa näyttelijöitä kohtaan. Kuvaavaa taannoisessa elokuvaohjaajia koskevassa kohussa oli, että ihmiset nostivat esiin huolensa heidän tulevaa työuraa kohtaan, mutta harvempi tuli ajatelleeksi, miten tällainen kokemus on vaikuttanut uhrien työuraan. Jostain syystä miesten työura ja miesten asema työelämässä painaa vaakakupissa edelleen huomattavasti naisia enemmän, vaikka kyse olisi tekijä-uhri -aseltelmasta.

 

Metoo -keskustelu ei ollut liikaa. Se toi ongelman näkyväksi. Se antoi kaikille meille herätyksen siitä, millainen ilmapiiri yhteiskunnassamme vallitsee. Nyt on enää tekojen aika. Uskoakseni se vaatii töitä sekä lainsäätäjiltä että elinkeinoelämältä, että saisimme seksuaalisen häirinnän kitkemiseen konkreettisia keinoja. Pelkästään tuomitsevat puheet eivät korjaa kieroutunutta asenteellisuutta naisten oikeuksia kohtaan. Meillä on kyllä olemassa työelämää koskevaa lainsäädäntöä ja turvallisuusohjeita, mutta meillä täytyisi olla myös yrityksittäin selkeä strategia siitä, miten tällaisissa tapauksissa toimitaan, että ne saataisiin aidosti poistettua yhteiskunnasta. Maton alle lakaiseminen ei ole enää vaihtoehto.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu