Jotta yhteiskunta olisi parempi naisille
"Tulin taas töihin kuullakseni, miten joku heistä oli udellut toisilta olisinkohan mahdollisesti jättänyt jotain alusvaatteita rekkaani. Tietysti heidän omaa käyttöä varten. Ja eilen kuulin miten asiakasyritykseni johtaja esitti taas likaisen fantasiansa, ehkä suoranaisen toiveen, että istuisin hajareisin hänen naamalleen" ystäväni aloitti huokaisten.
Kuvankaunis, aurinkoinen ja rempseä ystäväni aloitti taas vuodatuksen jokaviikkoisessa puhelumaratonissamme siitä, kuinka turhautunut hän on näiden asioiden kohtaamisesta työelämässä. Yhdellä parhaista työntekijöistä, jolla sattuu olemaan eri sukupuoli kuin valtaosalla testosteronin katkuisessa rahtarielämässä, on työssään selvästi ahdistunut ja turhautunut mieli. Ei. Se ei ollut yllätys, mitä kaikkea tämä naisten ovia auki raivaava sukupolvi tulee kohtaamaan työelämässä. Mutta se on yllätys kuinka raaka, likainen ja sivistymätön Suomi on vielä vuonna 2018.
Hän ei kerro, kuinka ahdistunut, turhautunut ja syyllisyyttä kantava hän on. Tai kuinka voimakkaan vääränä hän kokee kohtelunsa. Hän ei sano sitä ääneen, niin kuin ei moni muukaan. Hän kuvailee tunteitaan lähinnä syyllisyytensä kautta; mitä olen tehnyt väärin, tai että, miten minun tulisi toimia tällaisissa tilanteissa, että voisin saada tämän loppumaan. Hän ei edes osaa nimetä vääryyksille nimeä. Minä osaan. Ja 1-vuotiaasta lähtien hänet tunteneena tiedän, että hän on selvästi ahdistunut, sekä kokee nykyään jo ilottomuutta töitänsä kohtaan muun muassa siitä syystä, miten häntä työssään kohdellaan.
On jokaisen oikeus olla kokematta seksuaalista häirintää. Se on oikeus ilman ehtoja. Se on oikeus sinänsä, joka ei tarvitse tekoja sen lunastamiseksi. Ei ole ystäväni viehättävän ulkonäön vika, että häntä ei kohdella työelämässä ensisijaisesti tasavertaisena työntekijänä vaan seksiobjektina: tietynlaisena seksuaalisuuden ilmentymänä. Eikä ole myöskään hänen vikansa, että asiat eivät ole muuttuneet hänet toiveistaan huolimatta. Se että häntä työpaikalla jatkuvasti kohdellaan seksin ja seksuaalisuuden kautta, tai että hänen koskemattomuuttaan yritetään loukata nuuhkimalla mahdollisesti vanhoja alushousujaan, on ennen kaikkea meidän kulttuurin, yhteiskunnan ja työelämän vika. Se on ilmapiiri, joka on välinpitämätön ja salliva, ja joka antaa kaiken tapahtua. Se yhteiskunta sulkee silmänsä ja korvansa inhimilliseltä kärsimykseltä.
Pahinta tässä ei välttämättä ole se, että tällaista tapahtuu. Pahinta tässä on se, minkälaisen jäljen tämä jättää uhreihin. On sairasta ajatella, että tullakseen kohdelluksi normaalisti, naiset eivät saisi olla naisellisia: huolehtia itsestään, laittautua, pukeutua mieleisekseen ja olla ystävällisiä sekä hymyileviä persoonia. Sitä näet ystävänikin pohti: "jos olisin erilainen, en kohtaisi näitä asioita". "Jos olisin enemmän "jätkämäinen", en herättäisi tällaista huomiota" hän aprikoi. Se on totta että naisellinen vartalo eteenkin heteronormatiivisessa mielessä on äärimmäisen seksuaalinen, mutta se on ongelma, etteivät naiset voisi olla muutakin. Myöskin se että heidät arvotetaan seksuaalisuutensa kautta eteenkin työpaikalla, jossa heidän rooli on olla työntekijä eikä yleinen seksiobjekti työyhteisölle, on iso naisten tasa-arvoa heikentävä asia.
Enbuske, Veitola & Salminen ohjelmassa #metoo aihe oli esillä koskien elokuvaohjaajien käyttämää seksuaalista väkivaltaa näyttelijöitä kohtaan. Kuvaavaa taannoisessa elokuvaohjaajia koskevassa kohussa oli, että ihmiset nostivat esiin huolensa heidän tulevaa työuraa kohtaan, mutta harvempi tuli ajatelleeksi, miten tällainen kokemus on vaikuttanut uhrien työuraan. Jostain syystä miesten työura ja miesten asema työelämässä painaa vaakakupissa edelleen huomattavasti naisia enemmän, vaikka kyse olisi tekijä-uhri -aseltelmasta.
Metoo -keskustelu ei ollut liikaa. Se toi ongelman näkyväksi. Se antoi kaikille meille herätyksen siitä, millainen ilmapiiri yhteiskunnassamme vallitsee. Nyt on enää tekojen aika. Uskoakseni se vaatii töitä sekä lainsäätäjiltä että elinkeinoelämältä, että saisimme seksuaalisen häirinnän kitkemiseen konkreettisia keinoja. Pelkästään tuomitsevat puheet eivät korjaa kieroutunutta asenteellisuutta naisten oikeuksia kohtaan. Meillä on kyllä olemassa työelämää koskevaa lainsäädäntöä ja turvallisuusohjeita, mutta meillä täytyisi olla myös yrityksittäin selkeä strategia siitä, miten tällaisissa tapauksissa toimitaan, että ne saataisiin aidosti poistettua yhteiskunnasta. Maton alle lakaiseminen ei ole enää vaihtoehto.
Ihmiset ovat laumaeläimenä jotenkin lauman johdateltavissa. Kiltistäkin miehestä oikeassa laumassa saattaa kehkeytyä täysi sovinistisika. Tosin olen tavannut naisvaltaisella alalla työilmapiirejä missä asetelma miesten ja naisten välillä on mennyt päinvastoin. Kai se on niin kuin sanotaan että tilaisuus tekee varkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei vähätellen mutta asiaan liittyen toteaisin, että ulkonäkö aiheuttaa syrjintää itsessään. Ei tarvitse kuin katsoa TV-kanavien juontajia. Tai oikeastaan ketä tahansa mediajulkisuuden henkilöitä. En väitä, että ko. henkilöt ovat tehtäviinsä valikoituneet ulkonäkönsä vuoksi pelkästään, mutta miksi heidän on oltava kuin Miss Suomi tai Mr. Finland-kandidaatteja. Siksi koska yleisö pitää sellaisesta.
Yksi poikkeus on YLE:llä, eli selvästi ylipainoinen mies.
Esim. Kirsi Alm-Siira joka on mielestäni persoonallisen miellyttävä TV-kasvo, on kuulemma saanut yleisöltä ilkeää palautetta siitä, että on persoonallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kauneus totta vie on lisäarvo, mutta ei oikeutus seksuaaliselle häirinnälle.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään ei oikeuta häirintää tai epäasiallista käytöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen uusi miss Suomikin on jotunut somehäirinmän kohteeksi, vaikka on todellisuudessa kaikkein kaunein, luonnollisin ja fiksuin MS vuosikymmeniin.
Pertunmaalta syntysijoiltaan tullutta kaunotarta ei venäläisjuuriltaan kaikin osin hyväksytä kierosilmien joukossa maan viralliseksi vuoden kaunottareksi, joka on vain kierosilmien oma häpeä.
Ilmoita asiaton viesti
Toimin esimiehenä vuosikymmenen työyhteisössä, jossa oli 40 naista ja minun lisäkseni yksi muu mies. Vuodesta toiseen hyvinvointikyselyssä 4 naista kertoi että heitä häiritään ja kohdellaan epäasiallisesti. Vuodesta toiseen asiaa selvitteli työpaikan työhyvinvöintiasiamies ja kaupungin työhyvinvointivaltuutettu. Koska työhyvinvointikysely tehdään nimettömänä, koskaan ei saatu selville ketä nämä häirityt ovat. Muut 36 naista olivat ihmeissään, koska eivät pystyneet ymmärtämään, mihin valitukset liittyivät. Esimiehenä oloni oli hankala, koska jouduin selvittelemään vuodesta toiseen omille esimiehilleni tulosta.
Oma käsitykseni oli, että taustalla oli joukko, joka ei koskaan hyväksynyt esimiesasemaani vaan olisivat halunneet keskuudestaan oman suosikkinsa. En vaan koskaan pystynyt asiaa todistamaan.
Minulle tuli kokemus, että syytökset häirinnästä ja epäasialliseta kohtelusta ovat joillekin ase, millä mahdollisesti voidaan savustaa epätoivottu henkilö pois työyhteisöstä. Epämiellyttävää oli se, ettei kukaan tullut julkisuuteen yksilöimään häirintää, jolloin syytökset jäivät leijumaan ilmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Markku, olen pahoillai, mutta ota se foliohattu pois päältäsi.
”Epämiellyttävää oli se, ettei kukaan tullut julkisuuteen yksilöimään häirintää, jolloin syytökset jäivät leijumaan ilmaan.”
Mietitkö koskaan, että tämä saattaisi johtua sinusta ja sinun asenteistasi?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan tosissaan, mitä *ttua taas sönkötät? Asiat eivät etene jos uhrit tekevät meetoot eli heittävät tarinoita ilmoille eivätkä sitten vie niitä rakentavasti eteenpäin. Sun kaltaiset ovat se todellinen syöpä tässä keskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, kiitoksia! Eipä minua ole aiemmin syöväksi kutsuttu.
Tämä aihe taitanee liitttyä henkilökohtaisesti sinuun? Onko sinua syytetty jostain? Se ainakin selittäisi sinun vihasi feminismiä ja meetoo-liikettä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kertomasi tarina on varmasti tosi ja surullinen. On myös niin,että vielä surullisempaa on,että Vihreät käyttävät tätäkin hyväkseen niin kuin kaikkia naisia-sumeilematta- :esim. vihreät vaativat naisia melkeinpä ikuisiksi imettäjiksi,pitäisi käyttää jotakin saastaisia iki”kuppeja”menkkojen aikaan,lapsille pitäisi laittaa kestovaipat eli,kun ne sontivat pitkin poikin niin,eiku äiti pesemään esim. kaupunkikierroksella naisten vessaan paskavaippoja kaikkien muiden asiakkaiden ”iloksi”. Vihreille ei riitä,että ne vievät teidän äänenne,ne haluavat viedä myös teidän Vapautenne !
Ilmoita asiaton viesti
Seppo, oletko koskaan miettinyt sitä, että ehkä kannattaisi miettiä ennen kuin kirjoittaa jotain ja sen lisäksi tarkistaa oikeinkirjoituksen?
”Vielä surullisempaa”? Mitä aivoissasi tapahtui, kun kirjoitit tämän?
Ilmoita asiaton viesti
Johan Lindholm. Mietitkö koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko, aina. Sinä? Luitko Sepon kommentin? Piditkö sitä järkevänä?
Ilmoita asiaton viesti
Naulan kantaan!
Naisten oikeuksiin kuuluu se että saa olla naisen näköinen. Minusta se on naisvihaa jos naisen pitää näyttää sukupuolettomalta ettei tule häirityksi.
Halutaanko me muutenkin sukupuolten Suomi? Eikö se ole kiva että miehet näyttää miehiltä ja naiset naisilta, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa?! Toki jos joku haluaa olla androgyyni sekin käy mutta on todella ahdistavaa jos se on pakko. Myös voisi päästä eroon tiukoista sukupuoleen liittyvistä luonne-, käyttäytymis-, ammatti- jne käsityksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Esitetyssä rahtarityöyhteisön esimerkissä jää mietityttämään miksi nainen suostuu uhrin asemaan.
Miksi hän ei sano jotain vääryyden tekijöille? Miksi hän ei valita esimiehelle tai -naiselle? Miksi hän ei tee kirjallista ilmoitusta / valitusta työnantajalle tai työnantajajärjestölle / miksi hän ei ota yhteyttä ammattiliittoon / tasa-arvovaltutetulle? Miksi hän ei tee rikossilmoitusta poliisille?
Yhteiskunnan säännöt ja turvaverkot ulottuvat kaikkialle.
Ne on käytettävissä. Jos niitä käyttää.
Eikö aikuisella ihmisellä ole mitään velvollisuutta (oikeuksien lisäksi) puolustaa itseään?
Jos mummon puutarhasta katoaa jatkuvasti kurpitsoja tai omenapuusta omenia, niin mummo soittaa poliisille. Eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on kyllä hyvä pointti tässä. Asiat eivät kuitenkaan aina ole mustavalkoisia. Erityisesti työelämässä se on ongelma, kun siihen saattaa liittyä mm. pelkoa töiden riittävyydestä ja syrjinnästä. Onni tietysti olisi, jos esimiestasolla tähän puututtaisiin vakavasti, mutta näin ei valitettavan usein ole.
Mitä tekstissänikin kirjoitin, oikeus olla kokematta seksuaalista häirintää on oikeus sinänsä. Se ei vaadi uhriltaan tekoja sen oikeuden lunastamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä että oikeus olla kokematta seksuaalista häirintää on oikeus sisänsä. Samoin kuin olla saamatta turpaan tai olematta petoksen tai varkauden kohde.
Mutta asioita tapahtuu ja tulee aina tapahtumaan. Uhrin tehtävä on puolustaa itseään, niin varkaudessa ja petoksessa kuin henkisessä väkivallassa ja seksuaalisessa häirinnässä.
Tottakai uhrilta vaaditaan reagointia. Jokainen aikuinen on kykenevä ja velvollinen toimimaan omaksi parhaakseen, sekä saadakseen apua ja yhteiskunnan turvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista onkin, että yhteiskunta ja ilmapiiri on sellainen, että uhrit uskaltavat nostaa esiin kokemiaan ongelmia. #metoon tarkoitus käsittääkseni on ollut kannustaa tuomaan julki räikeimpiä väärinkäytöksiä. Todella ikävää, jos uhrit joutuvat syyllistetyiksi. Moni seksuaalisen häirinnän uhri varmasti pelkää työpaikkansa menettämistä, ja siksi vaikenee. Työpaikoilla onkin tärkeää pyrkiä selvittämään tällaiset tilanteet ennen kuin ne pahenevat ja ylläpitää sellaista ilmapiiriä, jossa kaikki uskaltavat puhua suoraan. Päättäjät voivat tuoda sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa vääryyksiin puuttumisen. Me kaikki ihmiset voimme omalta osaltamme edistää kulttuuria, jossa ketään ei syrjitä, ja jos huomaamme epäasiallista käytöstä, puutumme siihen.
Hienoa, Emmi, että nostit tämän esiin kirjoituksessasi! Tiedän myös lukuisia ihmisiä, jotka kärsivät työpaikoillaan epäasiallisista kommenteista. Erityisesti naiset tuntuvat joutuvan herkemmin esineellistävien kommenttien kohteeksi. Siihen epäilemättä vaikuttaa kulttuuri, jossa elämme. Median naiskuva on usein edelleen yksipuolinen, stereotypinen ja esineellistävä, mikä tuskin osaltaan edistää sitä, että naisiin suhtauduttaisiin ensisijaisesti työpaikoillaan (ja muuallakin) ihmisinä, ei esineinä. Mutta vastuuta ei voi silti vierittää median tai kulttuurin päälle. Vastuu omasta käytöksestä on jokaisella itsellään, esimiehellä työpaikalla myös laajemmin ja päättäjillä vastuu lainsäädännöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku on pielessä niin se on median ja kulttuurin naiskuva ja mieskuva. Naiskuva on yleistävä, ihannoiva ja kritiikin ulottumattomissa. Mieskuva on yleistävä, vähättelevä, vihamielinen ja kollektiivisesti syyllistävä.
Kalliimman hinnan tästä maksavat nuoret sukupolvet. Tytöt opetaan vihaamaan miehiä. Pojat opetetaan vihaamaan itseään.
Ilmoita asiaton viesti